Suusairaudet ja elämänlaatu
Yleiset syöpäpotilaan suusairaudet
Väestön ikääntymisen ja syöpähoitojen kehityksen myötä kasvavalla joukolla ihmisiä on jokin syöpäsairaus. Osa näistä sairauksista todetaan aikaisin, jolloin yhä useammin parantava hoito on mahdollinen, osa taasen parantavan hoidon kannalta valitettavasti liian myöhään. Tällöin pyritään sairauden etenemisen hidastamiseen ja mahdollisimman hyvään elämänlaatuun.
Toteamisajankohdasta riippumatta suurimmalle osalle kaikista syöpäsairaista hoitojen sivuvaikutukset suussa tai myös itse syöpäsairaus, ja niitä seuraavat suu- ja hammassairaudet aiheuttavat merkittävän elämänlaadun heikkenemisen. Hoitamattomat suu- ja hammasinfektiot voivat levitessään haitata perussairauden hoitoa ja heikentää potilaan kokonaisennustetta.
Kemoterapian ja sädehoidon mahdollisiin sivuvaikutuksiin kuuluvat erityisesti elämänlaatua vakavasti haittaavien suunkuivuuden tunteen ja syljenerityksen aleneman vuoksi tavanomaiset suun infektiosairaudet: hampaiston reikiintyminen (karies), ien- ja kiinnityskudossairaudet (gingiviitti ja parodontiitti) sekä suunalueen hiivasieni- ja virusinfektiot.
Verisyöpäpotilaille (leukemiat ja niiden esiasteet) sekä vaikeaa aplastista anemiaa sairastaville potilaille yleisesti annettavien kantasolusiirtohoitojen yhteydessä suun ja koko ruoansulatuselimistön alueella todetaan lähes aina jonkinasteinen lääkehoitoa vaativa käänteishyljintäreaktio, jossa siirretyt solut toimivat ainakin aluksi omia kudoksia vastaan. Tätä pyritään hillitsemään lääkehoidoin, jotka heikentävät suu mukaanlukien koko elimistön puolustuskykyä infektioita vastaan. Harvemmin tavataan moniin syöpähoitoihin liittyvää, varhaisvaiheen jälkeen vaikeahoitoista suusyöpää.
Etenkin levinneen eturauhas- ja rintasyövän etäpesäkkeiden luustossa, sekä multippelin myelooman hoitoon käytetään lääkkeitä, jotka vaikuttavat luukudoksen jatkuvasti tapahtuvaan uusiutumiseen. Hoidon haittapuolena voi etenkin leukaluissa esiintyä paikallista, infektioaltista ja hoitamattomana usein leviävää luukudoskuoliota (osteonekroosi). Suu- ja hammasinfektiot lisäävät tämän usein kroonisen ja toisinaan vaikeahoitosen komplikaation riskiä. Osteonekroosi on myös varsin yleinen sädehoidon sivuvaikutus leukojen alueella.
Syöpähoidot ja niiden oheishoidot vähentävät syljeneritystä. Tällöin aiemmin tervekin hampaisto on hoitamattomana altis tuhoutumaan lyhyessä ajassa myös perussairauden onnistuneen hoidon jälkeen elämänlaatua heikentäen. Samoin suun limakalvot vaurioituvat lähes aina solusalpaaja- ja sädehoitojen aikana altistaen potilaan sekä paikallisille että yleistyneille perussairauden hoitoa haittaaville infektiosairauksille.
Kuvat: Syöpäsairauden hoidon aikana nopeasti vaurioitunut hampaisto ja tilanne hammashoidon jälkeen.
Elämänlaatu ja suunterveyden ylläpito
Suun terveyden ylläpito parantaa käytännössä kaikkien syöpäsairaiden ihmisten elämänlaatua ja mahdollisesti myös elinajanodotusta.
Ensiksi mainittu liittyy suun kuivuuteen ja jälkimmäinen suu- ja hammasperäisiin infektioihin, jotka levitessään voivat pahimmillaan aiheuttaa vaikeita komplikaatioita syöpähoitojen aiheuttaman immuunivajeen aikana.
Oikea-aikaisesti ja kokeneiden kliinisten asiantuntijoiden avulla suu- ja hammasperäiset infektiot ovat yleensä hoidettavissa yhdellä tai useammalla tavanomaisella käynnillä hampaat ja purentatoiminto pääosin säilyttäen. Yhteistyö hoitavan syöpälääkärin kanssa on avainasemassa etenkin suukirurgisten toimenpiteiden kohdalla, silla näiden aikataulutus paranemisaikoineen etenkin suussa on sädehoitojen ja kemoterapian kannalta olennaista.
Ennaltaehkäisy on tässäkin yhteydessä poikkeuksetta paras ja kustannustehokkain hoito. Hoitamattomia ja usein oireettomia suu- ja hammastulehduksia esiintyy varsin yleisesti. Näiden aiheuttamat riskit pyritään ensisijaisesti minimoimaan joko konservatiivisesti tai kirurgisesti heti syöpädiagnoosin jälkeen. Toissijaisesti syöpähoidon aikana voidaan käyttää infektion yleistymistä ehkäiseviä mikrobilääkkeitä, jolloin varsinainen tulehduspesäkkeen hoito tehdään heti yleistilan niin salliessa. Terveet hampaat ja terve suu ovat biologisesti hyvä lähtökohta syöpähoidoille ajatellen infektiokomplikaatioiden riskiä ja hallintaa, ravinnonsaantia suun kautta sekä yleistä elämänlaatua sosiaalinen kanssakäyminen mukaan lukien.
Limakalvosairaudet väistyvät yleensä syöpähoitojen päättymisen jälkeen elimistön oman puolustuskyvyn palautuessa. Tukihoitoja voidaan silti tarvita kuukausien tai vuosien ajan, kunnes elimistön oma immunologinen vaste on riittävällä tasolla. Oikein toteutetulla, koko syöpähoidon ja sen jälkihoidon kattavalla ennaltaehkäisyllä hammas- ja hampaiden kiinnityskudossairaudet, sekä niitä seuraavat usein huomattavan suuret hammashoitokulut voidaan pääsääntöisesti välttää.